Kerron vähän enemmän tästä haluttomuudesta. Onkohan se edes oikea sana kuvaamaan tilaani... Pahimmillaan emme ole tehneet mitään useampaan kuukauteen. Ilmassa on riitelyä, jotka päätyvät totaaliseen kaaokseen.
Perimmäinen ongelma tuntuu olevan vaan siinä ettei saa itsestään irti seksuaalista aloitetta ja fiilistä. Fantasioin kyllä erilaisista paikoista ja tilanteista, mutta aloitteen tekeminen tai miehen aloitteeseen tarttuminen tuntuu niin hemmetin vaikealta. Kummallista kuitenkin, että nautin seksistä valtavasti kunhan itse asiaan päästään. Seksin jälkeen olo on mahtava ja mietin miksei tätä tule tehtyä useammin. Hullua.
Terveydenhoitajalle valittelin tätä haluttomuutta pari vuotta sitten. Hän oli ymmärtäväinen ja pääsin kuudeksi kerraksi ilmaiseksi psykoterapiaan. Se ei kuitenkaan kai ole se suositeltavin terapiamuoto seksiongelmiin. Erityiset seksologit maksavat kuitenkin maltaita ja kaupungin tarjoamaan ilmaiseen terapiaan otettiin vain pareja, joilla on lapsia. Muistaakseni terveydenhoitaja puhui myös kirkon tarjoamasta keskusteluavusta, mutta tätä varten olisi pitänyt tietenkin kuulua kirkkoon. Tästä psykoterapiasta kuitenkin myöhemmin lisää...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Päästäkseen seurakunnan perheneuvontaan ei tarvitse kuulua kirkkoon. Siellä ei myöskään puhuta uskonnosta, mikäli asiakkaat itse eivät ota asiaa puheeksi. Perheneuvojat ovat oman kokemukseni mukaan todella hyviä, ammattilaisia, asiansa osaavia. Tietysti jokainen on erilainen. Meidän perheneuvojalla (viisikymppinen nainen) ei ainakaan ole mitään ongelmaa seksistä puhumisessa, ykistyiskohtaisesti ja suoraan.
VastaaPoista